Olemme itse onnemme ja menestyksemme suurin mahdollistaja. Olemme samalla kuitenkin myös sen suurin uhka. Kaikki, mitä teemme, ajattelemme ja tunnemme on melko suurelta osin ohjelmoitavissa toimimaan hyväksemme. Kuitenkin, jos annamme kaaoksen vallita mielessämme, olemme onnemme kanssa sattuman oikkujen armoilla. Emme pysty välttämättä hallitsemaan ajatuksiamme tai tunteitamme, mutta aina pystymme hallitsemaan toimintaamme, sitä, mihin tunteemme meitä ohjaavat.
Hyväksymis- ja omistautumisterapiassa (HOT) verrataan mieltämme ja tietoisuuttamme bussiin, jonka matkustajat ovat yksittäisiä ajatuksiamme. Päähämme pälkähtää jos jonkinlaista ajatusta, emmekä pysty olemaan niistä kaikista aina tietoisia, puhumattakaan, että pystyisimme aina niitä kontrolloimaan ja hallitsemaan. Kaiken kukkuraksi matkustajilla on mukanaan perheenjäseniä, matkatavaroita ja lemmikkejä eli tunteita.
Tunteet ohjaavat ajatustemme toimintaa ja kaikki matkustajat haluaisivat bussin ajavan itselleen mieluisaa reittiä. Kuski ei voi totella jokaista matkustajaa, joka pahimmillaan on uhmaikäisen viisivuotiaan armoilla tai tasolla. Kuskin on itse valittava päämäärä, reitti, nopeus ja pysähdyspaikat. Hän voi kuunnella matkustajia, mutta vain kuski näkee kokonaisuuden ja pystyy tekemään päätökset kokonaisuuden ehdoilla.
Mielen bussikuski
Arto Pietikäisen kirjassa Joustava mieli kuvataan mainiosti bussivertausta käyttäen, kuinka ihminen helposti sulautuu omiin ajatuksiinsa. Tällöin hän alkaa ajatella, että
- Hänen ajatuksensa ovat totta.
- Hänen ajatuksensa ovat tärkeitä.
- Ajatukset ovat kuin käskyjä, joita kuuluu totella.
- Ajatukset ovat viisaita, ne tietävät kaiken.
- Ajatukset ovat pelottavia, ne uhkaavat meitä.
Omiin ajatuksiin sulautumista vaarallisempaa on vain omiin tunteisiin sulautuminen. Jos vaihdamme yllä olevaan listaan ajatusten paikalle sanan tunteet, olemme sisällä monen ihmisen epätoivoisessa elämässä. Jos kuvittelemme, että tunteemme ovat totta, tärkeitä, toimintakäskyjä, viisaita ja uhkaavia, olemme katastrofin äärellä. Äärimmäisen tärkeää elämässä olisi muistaa, että asiat sinällään eivät ole suuria tai pieniä, tärkeitä tai vähäpätöisiä, hyviä tai huonoja. Ainoastaan se, miten suhtaudumme niihin, ratkaisee asian saaman merkityksen mielessämme. Tämä on stoalaisen filosofian perusperiaate ja eräs kantavista ajatuksista. Jos tämän arkielämässä vaikeasti noudatettavan periaatteen muistaisi edes joskus, voisi tunteensa osata laittaa niille kuuluvalle paikalle: ohikiitävien pilvien lokeroon, josta ne haihtuvat yhtä nopeasti kuin ilmestyivätkin. Muista, että sinun ajatuksesi tai tunteesi eivät ole todellisuus. Ne ovat vain mielesi heijastuma jatkuvasti muuttuvasta ulkomaailmasta.
Voit halutessasi olla oman mielesi bussikuski. Näiden taitojen avulla pystyt tietoisesti hallitsemaan mielesi sekavaa ja tunteittesi ohjaamaa hullunmyllyä. Jos haluat tavoitteellisesti oppia jotain tai yleisesti parantaa elämääsi, sinun olisi parempi antaa bussikuskillesi paras mahdollinen koulutus ja rauha tehdä työtään. Sinun tulee siis kehittää metakognitio- eli mielen metataitojasi.
Se mihin keskityt kasvaa. Se mitä et huomioi kutistuu. Kun valitat todellisuudesta ja keskityt siihen mikä on huonosti, se alkaa kasvaa ja saada huomiotasi. Lopulta siitä tulee totta. Jos ei aivan oikeasti totta, niin ainakin mielessäsi siitä tulee todellisuus.
Valitus tuhoaa sinut
Valittamalla houkuttelet siis epämiellyttäviä asioita elämääsi. Valittaja muuttuu kurjuusmagneetiksi, joka houkuttelee päivä päivältä enemmän negatiivisia asioita elämäänsä. Kun valittaja valittaa, että hänen elämänsä on kurjaa, niin asia on itse asiassa juuri päinvastoin. Hänen elämänsä on kurjaa, koska hän valittaa siitä.
Haluan että teet ajatus- ja toimintaharjoituksen. Lopetat kaiken valittamisen ja marmattamisen viikoksi. Lopetat kaiken negatiivisen sanomisen ja ajattelemisen seitsemän päivän ajaksi. Lupaan sinulle, että viikon positiivisen ajattelun kuuri muuttaa elämääsi, ehkä jopa pysyvästi. Tämän ohjeen noudattamisessa on vain yksi ongelma; sinä itse. On nimittäin niin, että palvot ja hellit kaikkea sitä, mistä saat valituksen aihetta.
On varmaa, että moni valituksen aihe on perusteltu. Totta kuitenkin myös on se, että asiat eivät muutu paremmiksi negatiivisten ajatusten voimalla vaan toiminnalla, jonka tavoite on tulevaisuudessa, fokus nykyhetkessä ja polttoaine on optimismi. Seitsemän päivän harjoituksen tarkoituksena ei ole kieltää negatiivisia ajatuksia, vaan tehdä koe, jossa opettelet tunnistamaan omia ajatuksiasi ja vaihtamaan näkökulmaa uuteen, positiivisempaan suuntaa. Jos haluat seitsemän päivän jälkeen palata vanhaan, niin ole hyvä!
Mitä siitäkin tulisi, jos tunnustaisi, että elämä on hyvää. Jos osoittaisikin avointa kiitollisuutta ja rakkautta muita ihmisiä kohtaan ja hautaisi katkeruuden sotakirveen. Katkeruus, tuo kiitollisuuden vastakohta, on palvottua vihaa. Siitä irti päästäminen on vaikeaa ja vaatii nöyryyttä. Voi olla, että sinun pitää antaa jollekin ihmiselle aidosti anteeksi hänen vajaavaisuutensa tai epäonnistumisensa. Mikä vielä pahempaa, voi olla, että sinun on annettava anteeksi itsellesi se, ettet ollutkaan täydellinen.
Onnellinen vai uhri?
Ei ole olemassa aidosti onnellista uhria. Ihmiset ovat kuitenkin valmiita vaihtamaan aidon onnellisuuden uhriutumisesta saamaansa palkkioon. Minkä palkkion uhrina olemisesta sitten saa? Uhri saa huomiota. Monille ihmisille huomio on tärkeämpää kuin onnellisuus. Miksi näin on? Se johtuu siitä, että he ovat lapsuudestaan saakka sekoittaneet huomion ja rakkauden toisiinsa.
Me saatamme kuvitella että huomio on rakkautta. Kerjäämme sitä siis keinolla millä hyvänsä. Uhrina oleminen on usein tehokkain keino saada huomiota. Näin ollen uhrin roolista luopuminen on vaikeaa ja se vaatii tietoista ponnistelua. Rakkaus ei ole huomiota tai sen puutetta. Rakkaus ei ole edes tunne vaan rakkaus on päätös. Se on tietoinen päätös arvostaa itseään mutta silti asettaa toinen ihminen omien tarpeiden edelle.
Tätä vakavaa päätöstä ei pidä sekoittaa oksitosiinihormoonin aiheuttamaan elimistön huumatilaan, jota kutsutaan rakastumiseksi. Tämä poikkeustila aineenvaihdunnassa on evoluution keino varmistaa lisääntyminen. Tämä huuma menee viimeistään kahdessa vuodessa ohi, jonka jälkeen on päätettävä rakastaa ja asettaa toisen etu oman edun edelle, mikäli aikoo tavoitella molemminpuolista onnea parisuhteessa. Tähän malliin ei pohjimmiltaan itsekäs ja huomiota tavoitteleva uhriutuminen sovi.
Me sekoitamme huomion, teot ja rakkauden toisiinsa myös itsemme suhteen. Jos annamme huomion teoillemme ja tekemättä jättämisillemme, niin helposti käy niin, että rakastamme itseämme vain silloin, kun onnistumme. Vastaavasti emme rakasta itseämme epäonnistumisten heikkoina hetkinä. Olisi ensiarvoisen tärkeää olla sulautumatta omiin tunteisiin myös tässä asiassa. Onnistumisen riemu ja epäonnistumisen katkera pettymys ovat vain tunteita, jotka eivät ole totta, eivät määritä meitä ihmisinä eivätkä mittaa sitä, kuinka paljon me itse tai joku muu voi meitä rakastaa.
On aika tehdä valinta: Koska et voi olla sekä uhri että aidosti onnellinen, kumman sinä valitset?
Tuomo Loukomies
Oppimisvalmentaja
Lähteet ja inspiraatio:
Pietikäinen Arto: Joustava mieli
Sarasvuo Jari: Luennot, opetukset, keskustelut sekä YLE-puheen monologit
Mattila Antti S.: Näkökulman vaihtamisen taito
Harv Eker: Luennot (youtube)
Anthony Robbins: Luennot (youtube)
PS. Jätä sähköpostiosoitteesi, jos haluat oppia nopeammin ja hyödyntää koko aivojesi potentiaalin.
Saat heti ymmärtävän lukemisen työkalun, jonka avulla opit nopeammin. Työkalu sisältään videon ja 4 käytännön ohjetta. Klikkaa TÄSTÄ.