Olen helsinkiläinen ja täältä myös kotoisin. Tämä piirre saattaa joitakuita ärsyttää, mutta en silti suostu laskemaan helsinkiläisyyttä itselleni minkäänlaiseksi vajaavuudeksi. En tosin vahvuudeksikaan.
Helsinkiläisenä olen ulkoillut keskuspuistossa satoja, ellei tuhansia kertoja pikkupojasta saakka. Samoin olen käynyt Länsi-Pasilassa melko taajaan. Olen myös urheilumiehenä kolunnut suurimman osan pääkaupungin urheiluhalleista ja suorituspaikoista läpi jossain elämäni vaiheessa.
Anna tsäänssille mahdollisuus
Eräänä päivänä sain tehtäväksi ajaa Pasilan urheilutalolle. Matkalla tajusin, etten ole koskaan käynyt siellä. En edes tiennyt, missä se on ja mistä sinne ajetaan. Vanhana taksikuskina olin hämilläni. Googlasin nöyrästi osoitteen ja otin navigaattorin käyttöön.
Opetus numero 1: En ehkä tiedäkään ihan kaikkea, minkä luulin tietäväni. Joskus ilmeisiltäkin tuntuvat asiat ovat piilossa tietämättömyyden verhon takana.
Samalla luulen jollakin tasolla oivaltaneeni, mitä Esa Saarinen tarkoitti siteeratessaan Matti Nykästä luentosarjassaan “Filosofia ja systeemiajattelu”. Nykäsen periaate, jossa pitää antaa tsäänssille mahdollisuus on E. Saarisen mukaan eräs hänen ajattelunsa perusprinsiippejä.
Se, että ajauduin kotikaupungissani täysin uuteen paikkaan viritti ajatteluni herkemmäksi. Sarasvuon sanoin hämmennys on tunnehinta ymmärryksestä ja kuten edellä kirjoitin, koin lopulta ymmärtäväni jotain. Niinpä lähdettyäni tuttuun keskuspuistoon lenkille, olivat ajatukseni herkistyneet jollakin tasolla havainnoimaan tarkemmin. Annoin siis tsäänssille mahdollisuuden herkistyä hetkelle.
Ihmisen suru ja kaipuu
Juostuani hetken aikaa vanhemman koiramme kanssa, tulimme mutkaa. Siitä avautui silmieni eteen uskomattoman kaunis näky; Alkuillan hämärässä ja räntäsateen harmaassa aukeni maastossa kynttilämeri. Hetken aivoni raksuttivat tyhjää, sillä eihän Pirkkolassa ole tietääkseni hautausmaata. Sitten välähti. Pikkuriikkiset hautakivet antoivat vihjeen, että kyseessä oli lemmikkien hautausmaa.
Liikutuin niin, että pala nousi kurkkuun. Olen eläinrakas ja meiltäkin on kuollut lemmikkejä. Ymmärsin, että on olemassa ihmisiä, jotka hankkivat lemmikeilleen hautakiven ja käyvät sytyttämässä kynttilän lemmikkiensä haudalle säännöllisesti.
Opetus numero 2: Herkisty uudelle tilanteelle sekä mahdollisuudelle ja pidä silmäsi auki. Tilanteessa on usein paljon enemmän kuin mitä ensi näkemältä voisi kuvitella.
Mieli avoinna ihmettelyyn
Oppimisen kontekstissa tätä voisi soveltaa niin, että kannattaa pyrkiä kulkemaan maailmassa sillä tavoin mieli avoimena, ettei etukäteen sulkisi pois mahdollisuuksiaan ja toisaalta suhtautuisi aina uteliaasti uusiin tilanteisiin oppimiskokemuksina.
Mieleen tulee jälleen Saarisen luento, jossa hän kertoi joutuneensa Bangkokissa sairaalaan polveen pesiytyneen tulehduksen vuoksi. Tämä oli hänen mukaansa “innostavan mielenkiintoinen kokemus, tosin lomateknisesti takaisku”.
Itse olisin voinut suhtautua tutussa paikassa olevaan uuteen kontekstiin (urheilutalo) välinpitämättömästi ja ohittaa lemmikkien hautausmaan olankohautuksella. Tuskin se mikään katastrofi olisi ollut, mutta nyt sain päähäni paljon ajatuksia, tämän blogikirjoituksen ja pohdinnalleni uusia langanpäitä, joita lähteä kerimään.
Forest Gumpin sanoin: “Life is like a box of chocolate, you never know what you gonna get”. Sillä asenteella kun painelee menemään, niin oppii ja kasvaa ihan huomaamattaan.
Tuomo Loukomies
Oppimisvalmentaja
PS. Jätä sähköpostiosoitteesi, jos haluat oppia nopeammin ja hyödyntää koko aivojesi potentiaalin.
Saat heti ymmärtävän lukemisen työkalun, jonka avulla opit nopeammin. Työkalu sisältään videon ja 4 käytännön ohjetta. Klikkaa TÄSTÄ.